HS - Kulttuuri 6.4.2002

Barcelona juhlii nyt menneisyyttään

Jyrki Palo BARCELONA. Nuori Pablo Picasso piirsi vuosisata sitten sarjakuvastripin, jossa kaksi katalonialaista taidemaalaria lähtee syrjäisestä Barcelonasta maailmankaupunki Pariisiin.

Miehet istuvat kolmannen luokan vaunussa piippuja poltellen. Monen junanvaihdon jälkeen ollaan "vihdoinkin Pariisissa!". Siellä rikas mesenaatti maksaa taulusta heti säkillisen rahaa.

Picasso itse oli yksi monista, jotka tuolloin matkustivat Kataloniasta maailmalle. Piirroksen voi nähdä ranskalaisten ja katalonialaisten museoiden suuressa yhteisnäyttelyssä Paris - Barcelona 1888-1937, joka on esillä Barcelonan Picasso-museossa toukokuun lopulle asti.

Huhtikuun alussa käynnistyi Katalonian kansallisen kulttihahmon, arkkitehti Antoni Gaudín syntymän 150-vuotisjuhlinta. Yleisölle on vuoden mittaan tarjolla Gaudí-aiheisia näyttelyitä. Eräiden rakennusten sisätilojen luvataan olevan tavallista laajemmin nähtävissä ja turistibussit kuljettavat kävijöitä kaikkiin Gaudín luomuksiin.

Katalonialaisten mielestä Paris - Barcelona -näyttely "täydentää Gaudí-vuotta", vaikka Gaudí edusti aikanaan katalonialaisen kansallistunteen toista, itseriittoista puolta. Hän ei matkustellut Pariisiin, ja hänen työtään rahoittivat kotiseudun mesenaatit.

Antoni Gaudí luetaan Katalonian art nouveau -suunnan edustajaksi, vaikka hän aloitti työnsä jo sitä ennen. Hän oli uskonnollinen romantikko paremminkin kuin urbaanin ajan ilmiö, mutta silti juuri hän pani 1800-luvun lopulla alulle Sagrada Familia -kirkon rakentamisen.

Kirkko on yhä keskentekoinen ja sellaiseksi varmaan jääkin, mutta sadassa vuodessa siitä on tullut yhtä vahvasti Barcelonaa leimaava maamerkki kuin Eiffel-torni on Pariisissa.

Barcelonassa on Gaudín töiden lisäksi paljon hienoja modernismin kauden rakennuksia, jotka kuvastavat niitä katalonialaisen nationalismin kosmopoliittisia juuria, joista Paris - Barcelona -näyttely kertoo. Näyttely tarjoaa harvinaisen hyvän näkökulman Katalonian kansallisen jälleensyntymän vuosiin, jolloin nykyinen Barcelona sai oleelliset piirteensä.

"Espanjalaiseksi" usein luullun Barcelonan moderni kaupunkikulttuuri haki tosiasiassa monet keskeiset vaikutteensa Pariisin eurooppalaisista virtauksista.

Näyttely on monipuolinen esitys kaupunkien vuorovaikutuksesta kahden maailmannäyttelyn (Barcelona 1888, Pariisi 1937) välisenä aikana. Se kattaa arkkitehtuurin, kuvanveiston, muotoilun, elämäntavat ja koko urbaanin ajattelun.

Katalonia oli Baskimaan lisäksi ainoa Espanjan nurkka, jossa 1800-luvun lopulla alkoi teollistuminen ja kehittyi vahva porvaristo. Myös kansallishenki voimistui, mutta malleja sille ei voinut etsiä Espanjasta, vaan katseet suunnattiin ulos.

Kosmopoliittisessa Pariisissa hengitti uusi aika, rajojen kokeilu, avantgarde. Tilaa saivat impressionismi ja ekspressionismi, sitten kubismi ja myöhemmin surrealismi ja dadaismi.

Tyylisuunta art nouveau levisi yhtä jalkaa kansallisuusaatteiden kanssa. Suomessa sitä kutsuttiin saksalaisittain jugendiksi sekä kansallisromantiikaksi. Kataloniassa se sai nimen modernismi. Muualta Espanjasta sitä ei juuri löydy.

Katalonia imi jo 1800-luvulla vaikutteita Pariisin gallerioista ja kabareista. Kun Picasso vielä harjoitteli klassisia maisemia, uusia tuulia toivat taidemaalarit Ramon Casas ja Santiago Rusinol . Ajan nuoressa katalonialaisessa veistostaiteessa paistaa Auguste Rodinin tyyli.

Vuonna 1897 Barcelonaan perustettiin taidekahvila Els Cuatre Gats (Neljä kissaa), esikuvanaan Pariisin Chat Noir. Siellä Picassokin piti ensimmäisen näyttelynsä vuosisadan taitteessa.

Avantgardistinen kulttuurilehti Pel i Ploma levitti ideoita maailmalta. Yksi Katalonian tärkeimmistä päivälehdistä on vieläkin 1800-luvun lopulla syntynyt La Vanguardia, jonka nimi pohjautuu samaan ajatukseen etujoukoista kuin avantgarde.

Suhde oli paljolti maailmankaupungin säteilyä periferiaan, mutta Barcelonan kautta tuli Pariisin taide-elämään maailmankuuluja uudistajia. Picassoa seurasivat Joan Miró ja Salvador Dali .

Näyttely on erityisen antoisa, koska se sisältää näiden kuuluisien tekijöiden nuoruudentöitä ja kytkee ne aikakauden ilmiöihin. Tämä auttaa ymmärtämään miten asiat kehittyivät ja mitä se merkitsi.

Näyttely Paris - Barcelona 1888-1937 pystytettiin ensimmäisen kerran Pariisiin viime syksynä. Siellä se oli jatkoa aiemmille, Pariisin suhdetta Berliiniin, Moskovaan ja New Yorkiin esitelleille suurkatselmuksille.

Esillä on yli 600 taideteosta ja -esinettä, Paul Cézannen , Vincent Van Goghin ja Henri Toulouse-Lautrecin maalauksia, Man Rayn ja Dora Maarin valokuvia, Antoni Gaudín ja Hector Guimardin huonekaluja ja paljon muuta.

Antoni Gaudí Barcelonan historian museossa 29. syyskuuta asti.

Tietoa Gaudí-vuoden tapahtumista: www.gaudi2002.bcn.es. Paris - Barcelona 1888-1937, Museu Picasso, Barcelona 26. 5. saakka.