HS-kulttuuri 5.5.2007

Guernica paloi luurangoksi 70 vuotta sitten

Miltei tasan 70 vuotta sitten tapahtunut Guernican historiallisen kaupungin pommittaminen maan tasalle oli järkyttävä tragedia kaupunkilaisille ja ylipäänsä baskeille, mutta kenraali Francon johtamien kansallismielisten tekemästä tuhoisasta ilmapommituksesta tuli kuitenkin yksi suurimmista tasavaltalaisten propagandavoitoista heinäkuun puolivälissä 1936 alkaneen Espanjan sisällissodan aikana.Anglo-amerikkalainen runoilija Wystan Hugh Auden (1907-1973) on tiivistänyt hyvin kenraali Francon joukkojen voittoon päättyneen sisällissodan yhden poikkeuksellisen piirteen. Sodan hävinneet tasavaltalaiset hallitsivat propagandan paremmin kuin sotilasdiktatuurin Espanjaan pystyttäneet kansallismieliset. Paljolti on tosin syynä se, että heille siunaantui kaksi suurta propagandavoittoa: Guernican pommittaminen ja vasemmistorunoilija Federico Garcìa Lorca n murha.

W.H.Audenin mielestä Espanjan sisällissota on niitä verrattain harvoja tapauksia, joissa sodan häviäjät ovat jopa kirjoittaneet tapahtumista vakuuttavamman ja yleisesti hyväksytymmän version kuin voittajat. Hän kallistui kuitenkin sille kannalle, että kansallismieliset voittivat lopulta myös taistelun kansainvälisestä mielipiteestä, koska Franco keskittyi valikoituun yleisöön Englannissa ja Yhdysvalloissa ja pelotteli yleisöä kommunismin uhalla.

Tummat pilvet alkoivat kerääntyä Guernican ylle, kun valtaosa Marquinasta lähteneitä, taisteluhalunsa menettäneitä tasavaltalaisten joukkoja vetäytyi rintamalinjan taakse jääneeseen Guernicaan huhtikuun 25. päivänä 1937. Seuraavana päivänä, maanantaina 26. päivänä huhtikuuta kello 16.30 pääkirkon kellot varoittivat lähestyvästä ilmahyökkäyksestä.

Kaupungin ylle ilmaantui yksittäinen Heinkell 111 -pommikone, joka pudotti pommilastinsa keskustaan ja katosi sitten nopeasti taivaanrantaan. Se kuului kansallismielisten armeijaan liittyneeseen saksalaiseen kondorilegioonan laivueeseen.

Kaupunkilaiset tulivat ulos suojista ja kellareista, alkoivat auttaa loukkaantuneita ja raivata ympäristöä. Noin 15 minuuttia myöhemmin Heinkel 51 -hävittäjälaivue pyyhkäisi kaupungin yli, pudotti pommilastinsa ja avasi konekivääritulen siviileihin. Kello 17.15 alkoi varsinainen ilmahyökkäys. Raskas Junkers 52 -laivue mattopommitti kaupunkia yhtä mittaan kaksi ja puoli tuntia.

Kaupunki muuttui sorakasaksi. Jopa Bilbaosta näki, kuinka jossakin kaukaisuudessa taivas loimusi oranssinpunaisena. Guernica paloi luurangoksi.

Yön laskeutuessa Wolfram von Richthofenin johtama ilmapommitus oli ohitse. Sotapäiväkirjaansa hän kirjoitti lakonisesti: Guernica palaa. Antony Beevor on todennut kirjassaan Taistelu Espanjasta, että "silminnäkijät kuvasivat näkemäänsä helvetiksi ja ilmestyskirjan näyiksi."

Baskihallituksen mukaan lähes kolmannes kaupungin asukkaista joutui pommitusten uhreiksi: yli 1600 kuoli ja lähes 900 haavoittui. Yli 70 prosenttia rakennuksista tuhoutui.

Antony Beevor tosin arvelee, että kuolleita oli lopulta korkeintaan 300.

Kansainvälinen paheksunta alkoi heti seuraavana päivänä, kun Britannian lehdistössä ilmestyi uutisia Guernican hävityksestä. The Times ja The New York Times julkaisivat George Steerin emotionaalisesti ladatun, laajan artikkelin, joka käänsi kansainvälisen mielipiteen kansallismielisiä vastaan, vakka nämä yrittivät väittää kaupunkia puolustaneiden punaisten tuhonneen kaupungin.

Suurin propagandavoitto alkoi kuitenkin syntyä Ranskassa jossa Pablo Picasso ryhtyi heti Guernican tuhosta kuultuaan maalaan isoa yli seitsemän metriä leveää teosta uudessa ateljeessaan. Se sai nimensä kaupungin mukaan. Hän työskenteli kuumeisesti ja keskeneräistä taulua kävivät katsomassa muun muassa Paul Eluard ja André Malraux - yleensä Picasso ei päästänyt ketään työhuoneelleen.

Julkisuuteen Picasson Guernica nousi heinäkuussa 1957 Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa se oli sijoitettu Espanjan paviljonkiin.

Saman vuoden syksyllä taulu kiersi jo Skandinaviassa. Se todisti Guernican tuhosta ja kauheuksista tavalla, jota kansallismieliset eivät voineet kumota.

Picasso pääsi kuittaamaan saksalaisille vielä myöhemmin pommituksesta. Syksyllä 1941 natsien upseereista koostuva tutkijalautakunta tuli Picasson asuntoon ja osoitti pöydälle jätettyä valokuvaa Guernicasta.

"Tekö tämän teitte?, kysyi kylmästi taiteilijaa tapittava natsiupseeri.

"En", Picasso vastasi, "vaan te". the times

JUKKA PETÄJÄ