HS - Sunnuntai 7.7.2002

Mikä Picassossa maksaa?

Taideteoksen arvo nousee, jos siihen liittyy tarina ja se osataan myydä oikeassa paikassa.

Pauliina Laitinen-Laiho

Kubistinero Pablo Picasson öljymaalaus Nu au collier vuodelta 1932 myytiin kesäkuun lopulla huutokaupassa Lontoossa lähes 16 miljoonalla punnalla (24,5 miljoonaa euroa). Lähtöhinta oli 6-9 miljoonaa puntaa, puolet pienempi.

Tuollaisen tähtitieteellisen summan voisi sijoittaa erilaisiin tuottoisiin kohteisiin. Miksi ostaja, tuntemattomana pysyttelevä eurooppalainen keräilijä, uskalsi laittaa niin paljon käteistä kiinni tähän teokseen - ja ennen kaikkea mikä teki tästä työstä niin kalliin?

Taidehistoriallisten arvostusten ja erilaisten tunnesyiden lisäksi selitykseksi löytyy ihan rationaalisiakin perusteluja.

Ensinnäkin taiteilijan imagoarvo on suuri. Picasson imago tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa, kuten esimerkiksi suuryritysten Coca-Colan ja Nokian imago.

Hintaan vaikuttaa myös se, että teoksen aihe ja värit sopivat erilaisiin taidekokoelmiin. Kaiken lisäksi teoksen provenienssi eli alkuperä ja kulkureitit ovat varsin kiehtovia.

Tarina kertoo, että vuonna 1927 Picasso pysäytti Pariisissa Galleria Lafayettin edessä vaalean tytön ja huudahti: "Olen Picasso! Sinä ja minä teemme vielä ihmeellisiä asioita yhdessä."

Picasso oli tuolloin 46-vuotias. Tyttö oli 17-vuotias Marie-Thérèse Walter , Picasson tuleva muusa. Tyttö inspiroi taiteilijaa maalaamaan useita muotokuvia, joissa oli sama alastonta, vaaleaa tyttöä kuvaava hahmo. Nu au collierissa Picasso maalasi tytön silmät poikkeuksellisesti auki ja korosti niiden sinisyyttä.

Picasson kiintymys samaan aiheeseen ja malliin sekä taipumus korostaa tämän ihon hekumallisuutta sai varsin pian myös hänen vaimonsa Olgan huomaamaan, että miehellä oli suhde mallinsa kanssa.

Jokaisen merkittävän ja kaupattavan laatutyön taustalle pyritään aina löytämään tarina, johon on koottu paljon inhimillisiä aineksia. Tämänkin teoksen kiinnostavuutta ja hintaa nosti taustatarina, johon oli punottu viettelyä, romantiikkaa ja mustasukkaisuutta. Nu au collier on yksi niistä teoksista, jotka Picasso maalasi viettäessään kuukausia rakastajattarensa kanssa Boisgeloupin linnassa Pariisin koillispuolella.

Nu au collierin korkeassa hinnassa hämmentää silti se, että teos ei kuulu Picasson kalleimpiin tuotantokausiin.

Taiteilijan yli 10000 maalauksesta on eniten maksettu nimenomaan sinisen ja punaisen kauden töistä.

Kuuluisat kubistiset työt ovat olleet edullisia ilmeisesti siksi, että saman tyylin arvostettuja taiteilijoita on muitakin, esimerkiksi Georges Braque .

Vuonna 1937 Picasso maalasi Guernican, joka teki hänestä ja Style Picassosta maailmankuuluja. Nyt myyty teos on maalattu viisi vuotta aikaisemmin kuin Guernica, ja se kuuluu tuotantokauteen, jota on pidetty Picasson neljänneksi kalleimpana.

Kiinnostavaa on myös se, että Nu au collier myytiin Lontoossa ja Christien huutokauppakamarissa. Aikaisemmin on havaittu, että Picasson teoksia on kannattanut myydä nimenomaan New Yorkissa ja Sothebyn huutokaupoissa.

Myyntipaikan valintaan on saattanut vaikuttaa New Yorkissa meneillään oleva oikeusprosessi hintakartellista, jonka Christien ja Sothebyn väitetään muodostaneen. Sotheby on viime vuosina saanut muutenkin huonoa mainosta salakuljetettujen antiikkiesineiden myynnistä.

Myyntipaikoilla on merkitystä, ja varsinkin tämäntasoisten töiden omistajat antavat toimeksiannon jollekin, joka varmasti tietää, missä huutokaupassa ja missä kaupungissa on eniten kiinnostuneita ja ostokykyisiä keräilijöitä.

Silti on edelleen aihetta kysyä, miksi Picasson töistä on tullut näin kalliita? Hän kun ei varmaankaan ole ensimmäinen taiteilija, jonka palava intohimo malliin näkyy myös töissä. Syyt ovat monien osatekijöidensä summia.

Espanjasta Ranskaan muuttanut nuori taiteilija ei aluksi osannut kunnolla ranskaa ja vierasti siksi taidesalonkeja, joihin taiteilijoiden töitä otettiin asiantuntijoiden arvioiden perusteella. Picasso oli täysin taidekauppiaiden varassa.

Picasson suosio alkoi vauraimpien esimerkin voimalla, eli ensin hänen töihinsä ihastuivat aateliset ja teollisuuspohatat, ja heidän avullaan teoksia oli helppo mainostaa.

Iso merkitys oli sillä, että Picasson teoksia markkinoivat taidekauppiaat, joilla oli kansainvälisiä suhteita. He ostivat töitä suoraan taiteilijalta, joten he myös saivat suoraan taloudellisen hyödyn teosten myynnistä.

Taidekauppiaiden kiinnostusta Picasson tuotantoon lisäsi myös se, että hän oli terve taiteilija, joka tuotti paljon ja jonka tuotantoa he pystyivät kontrolloimaan.

Picasso eli 92-vuotiaaksi. Tunnetuimmat jälki-impressionistit kuolivat varsin nuorina, esimerkiksi Vincent van Gogh 37-vuotiaana, Georges Seurat 31-vuotiaana, Henry de Toulouse-Lautrec 36-vuotiaana, Paul Gauguin 54-vuotiaana ja Paul Cézanne 67-vuotiaana.

Erittäin merkittävä rooli oli sillä, että 1920-luvulla taidemarkkinoille tuli uutta yleisöä, joka kiinnostui Picasson tuotannosta.

Hänen teoksensa pääsivät huutokaupattaviksi jo varhaisessa vaiheessa, joten niiden sijoitusarvo moninkertaistui.

1970-luvulla öljykriisin aikaan ja 1980-luvun lopulla Picasson teosten arvo nousi nopeammin kuin taiteen hinnat keskimäärin. Tähän tosin vaikutti myös se, että taiteilija kuoli vuonna 1973.

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jolta ilmestyy ensi keväänä kirja taiteesta sijoituskohteena. Hän toimittaa Ylen Teema-kanavalle kuvataideohjelmaa Nimetön.