HS - Kulttuuri - 17.9.2009 17.9.2009

Pablo Picasso hymyilee vinosti kahteen suuntaan läpi 1900-luvun

Pablo Picasso hymyilee vinosti kahteen suuntaan läpi 1900-luvun

ANU UIMONEN

Pablo Picasso on yhdelle kubisti, toiselle rauhankyyhkyn maalannut pasifisti ja kolmannelle Guernican sodan kauhujen kuvaaja. Joku muistaa hänet sinisistä tai vaaleanpunaisista herkistä henkilökuvista, toinen vanhan miehen eroottista uhoa puhkuvista Minotauros-fantasioista.

Ateneumin taidemuseossa huomenna yleisölle avautuva suurnäyttely osoittaa, että Pablo Picasso (1881-1973) oli kaikkea tätä ja vielä paljon enemmän. Ensimmäistä kertaa Suomessa on nyt mahdollista tutustua kattavasti Picasson tuotannon kaikkiin vaiheisiin.

Esillä on lähes kaksisataa teosta: maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja valokuvia. Kokonaisuus alkaa taiteilijan varhaisesta sinisestä kaudesta ja etenee kubismin, klassismin ja surrealismin kautta pop-taiteeseen ja myöhäistuotantoon.

Teokset tulevat Pariisin Musée National Picasson kokoelmista. Museo suljettiin elokuussa peruskorjauksen vuoksi, mikä on mahdollistanut laajan teosten lainaamisen.

"Musée National Picasson kokoelma on ainutlaatuinen, koska se heijastaa taiteilijan koko uraa", museon johtaja Anne Baldassari sanoo.

"Siinä ei ole pelkkiä mestariteoksia vaan kaikkea: maalausten ja veistosten lisäksi myös piirustuksia, luonnoskirjoja ja valokuvia. Museollamme on kaikki avaimet Picasson koko uran ymmärtämiseen."

Se johtuu siitä, että nämä teokset taiteilija päätti pitää itsellään. Picasson kuoltua hänen perillisensä maksoivat perintöverot Ranskan valtiolle teoksina, joista syntyi Musée National Picasson kokoelma.

Baldassarilla on ollut mistä ammentaa, kun hän lähti suunnittelemaan näyttelyä Ateneumiin.

Ripustuksella hän korostaa näyttelyn retrospektiivisuutta: nyt kuljetaan läpi koko taiteilijan yli 70 vuotta kestäneen uran. Näemme, miten yksi asia johtaa toiseen. Ja samalla emme voi kuin ihailla Picasson loppumatonta uteliaisuutta ja kykyä omaksua uusia ilmaisutapoja.

Ripustus on pedagoginen mutta samalla kaikkea saarnaamista karttava: pääosassa ovat teokset. Lisätietoa haluava saa sitä helposti pienestä saliopasvihkosesta tai äänioppaasta, mutta yhtä hyvin voi heittäytyä teosten ääreen ja antaa niiden puhua.

Jo ensimmäisessä salissa pysähdyttää parikymppisen Picasson maalaama vanhan barcelonalaisen parittajan muotokuva Celestina (silmäpuoli). Sinisen kauden alakulo ja ihmisen pyhyys yhdistyvät vaikuttavasti.

Picasson kaksi tunnetuinta teosta ovat ehkä Avignonin naiset (1907) ja Guernica (1937). Ne sijaitsevat tunnetusti New Yorkissa ja Madridissa, mutta niiden henki erilaisten luonnosten kautta on läsnä Pariisin Picasso-museossa - ja nyt Ateneumissa. Itkevä nainen (1937) kyyneleen muotoisine silmineen kiteyttää Guernican tuskan vaikuttavassa huoneessa, joka keskittyy Espanjan sisällissodan teemoihin.

Ateneumin suuren portaikon päässä oleva pääsali, jossa pitkään totuimme näkemään oman kultakautemme rakastetuimmat teokset, on nyt omistettu surrealismille.

Tila muodostaa eräänlaisen näyttelyn näyttelyssä: intensiivisen kokonaisuuden, jossa vahvat maalaukset kiertävät keskelle sijoitettua veistosten ryhmää. Groteski ihmiskuvaus on kova kontrasti edellisen klassismin kauden jälkeen.

Kierros jatkuu synkkiin sotavuosiin - ja sitten taas iloisempaan pop-taiteen kauteen.

Yksi yllätys näyttelyssä on veistosten suuri määrä. Picasso työskenteli kolmiulotteisesti läpi uransa, mutta hänen veistoksiaan alettiin laajemmin esitellä vasta 1970-luvulla. Nyt näemme kubistisia rakennelmia, surrealistisia pronssiveistoksia, arkiesineistä muotonsa saanutta pop-taidetta ja paljon muuta.

Valokuvatkin tarjoavat uutta: esillä on paitsi kuuluisia kuvia Picassosta myös Picasson itse ottamia kuvia.

"Antakaa minulle museo niin minä täytän sen", Picasson kerrotaan sanoneen.

Hän aloitti taiteilijana 1800-luvun viimeisinä vuosina ja työskenteli lähes elämänsä loppuun saakka. Hänen tuotantonsa kokonaismääräksi on laskettu lähes 50000 teosta: maalauksia, veistoksia, piirustuksia, grafiikkaa, kuvituksia, keramiikkaa ja teatterilavastuksia.

Ateneumin parisataa teosta ovat vain pienen pieni raapaisu tästä kaikesta.

Onneksi. Määrä on runsas mutta katsojan sulatettavissa.

Yksi Picasson viimeisiä teoksia on pieni öljyvärimaalaus Nuori taiteilija (1972).

Se on kuin omakuva: taiteilija katsoo kohti sivellin kädessään. Samalla se on 90-vuotiaan taiteilijan katse omaan nuoruuteensa, silta tämänkin näyttelyn kattamien vuosikymmenten yli.

Taiteilija hymyilee vinosti kahteen suuntaan: nuoruudesta tulevaisuuteen, vanhuudesta menneisyyteen.

Pablo Picasso - Mestariteoksia Pariisin Picasso-museosta 18.9.-6.1. 2010 saakka Ateneumissa (Kaivokatu 2-4). Ti-pe 10-18, ke-to 10-20, la-su 11-17. Näyttelyluettelo, tekstit Leena Ahtola-Moorhouse ja Anne Baldassari, 328 s. 54 e.