HS - Kulttuuri 22.4.1999

Picasso-tuotteet riitauttivat mestarin perilliset

MARKKU SAKSA PARIISI-Taiteilija Pablo Picasson lähisukulaiset ovat joutuneet oikeustaisteluun siitä, voiko Picasson nimeä käyttää uuden auton nimenä.

Ranskalaisten lehtien mukaan Citroën on maksanut 150 miljoonaa frangia eli 135 miljoonaa markkaa siitä, että se saa käyttää ensi syksynä myyntiin tulevan uuden automallin nimenä Xsara Picassoa.

Picasson tyttärentytär Marina Picasso , 48, katsoo, että suku on mennyt liian pitkälle nimen hyödyntämisessä. "Kukaan ei tarvitse niitä rahoja", hän sanoo.

Perillisten oikeudet Picasson nimeen tuottavat kymmeniä miljoonia vuodessa ja oikeudet säilyvät suvun hallussa vuoteen 2043 saakka.

Picasson tyttärenpoika Olivier Widmaler-Picasso , 37, joka valmisteli Citroënin kaupan, kertoo Helsingin Sanomille, että Picasson perillisten on tavallaan pakko hyväksyä Picasson nimen käyttäminen tavaramerkkinä, koska muuten nimeä käytettäisiin laittomasti.

Mirón taulussa

Picasson nimi Picasson nimellä myydään laillisesti jo konjakkia, hajuvesiä, tupakansytyttimiä ja muutamia muita tuotteita, mutta laittomasti nimi on ollut noin 7000 tuotteessa.

Picasso on erinomainen tuotenimi. Sen osaavat lausua kaikki, se jää mieleen eikä muistuta mitään muuta nimeä. Vuosisadan suurimmaksi taiteilijaksi luonnehditun Picasson nimeen yhdistetään taianomainen laatu ja tyyli.

Elämänsä aikana Picasso teki 80000 taideteosta. Hän ei jättänyt testamenttia. Perunkirjoituksen tekeminen ja töiden inventaario kestivät kuusi vuotta.

Picasson perintöä ja rojalteja alkoi aluksi hoitaa muuan kaupallinen yhtiö, mutta sen hallintokulut nousivat niin korkeiksi, että lähes kaikki mitä Picasson rojaltit tuottivat, meni johtajien palkkoihin.

Picassolla on kolme elossa olevaa lasta Claude, Paloma ja Maya ja viisi lastenlasta Marina, Bernard, Olivier, Richard ja Diana. Heillä on nyt The Picasso Administration -niminen yhtiö, jolla on oikeudet Picasson nimeen ja tuotantoon.

Tähän saakka perilliset ovat voineet sopia asioista ilman julkisia riitoja, mutta sopimus Citroënin kanssa oli vuonna 1951 syntyneelle Marina Picassolle liikaa.

Marina Picasso kertoi The Scottsman on Sunday -lehdelle antamassaan harvinaisessa haastattelussa tuntevansa "inhoa ja vastenmielisyyttä" Picasson nimen myymisestä autotehtaalle.

Citroën vahtii

Picasson nimeä Lakimiehen koulutuksen saaneella Olivier Picassolla on maailmasta raadollisempi käsitys. Hänen mukaansa perikunta on tavallaan pakotettu Picasso-businekseen.

"Kun taiteilija kuoli huhtikuussa 1973, hänelle jäi viisi perillistä, joilla oli oikeus Picasson nimeen ja töihin. Me emme koskaan uskoneet, että Picasson nimestä tulisi tavaramerkki. 1970-luku oli rauhallista aikaa. Silloin oli kyse kirjoista, tv-ohjelmista, näyttelyistä ja muista tavallisista asioista, mutta 1980-luvulla piraatit alkoivat käyttää Picasson nimeä yhä enemmän ja enemmän."

Sitä tapahtui erityisen paljon Taiwanissa, Etelä-Koreassa ja muissa Aasian maissa, mutta myös Amerikassa ja Euroopassa, leimallisesti Italiassa.

Olivier Picasson mielestä tökeröin tapaus oli se, että jonkin paketin kylkeen oli pantu Mirón taulu ja siihen Picasson nimikirjoitus.

Picasson nimen oikeuksissa ei sinänsä ole mitään epäselvää. Olivier Picasso kertoo, että perikunta on voittanut kaikki oikeusjuttunsa piraatteja vastaan.

"Se vain tulee kalliiksi. Silloin kun tilanne oli pahimmillaan laskimme, että oikeudenkäyntikuluja oli niin paljon, että yhtä sisään tulevaa dollaria kohti kuusi meni käräjöimiseen", kertoo Olivier Picasso.

Hänen mielestään Picasson perilliset voivat vaalia parhaalla tavalla nimeä myymällä sen "muutamille suurille ja kunniallisille yrityksille", joilla on voimaa pitää väärentäjät kurissa.

"Picasso-autoa

hankala väärentää" Olivier Picasson mielestä auto on tarpeeksi kallis ja monimutkainen tuote kantamaan Picasson nimeä, koska autosta on jokseenkin mahdotonta tehdä piraattiversiota. Sen sijaan tennismaila-Picassoa olisi helppo kopioida.

Autotehtaalla on myös voimaa marssittaa leegio lakimiehiä niiden kimppuun, jotka yrittävät käyttää nimeä laittomasti.

Olivier Picasso kertoo, että hänen isoisänsä rakasti autoja ja hänellä oli montakin Citroënia. "Hän ei koskaan itse ajanut vaan käytti aina kuljettajaa."