HS - Talous&Työ - 20.9.2009 22.9.2009

Picasso ei ehtinyt eläkeputkeen

TEIJA SUTINEN TEIJA.SUTINEN@HS.FI

Jos Pablo Picasso olisi jäänyt eläkkeelle 59-vuotiaana, Ateneumin ei olisi tarvinnut varata kuin yksi isohko sali hänen näyttelylleen.

Siinä iässä, jossa suomalaiset keskimäärin jäävät eläkkeelle, ukko alkoi päästä vasta vauhtiin.

Se Ateneumin näyttelyssä eniten säväyttääkin: miten joku voi säilyttää niin valtavan tuotteliaisuuden ja luomisvoiman läpi elämänsä. Eikä työn jälki vanhenemisen myötä muutu yhtään sovinnaisemmaksi, vaan yhdeksänkymppisenkin työt pursuvat riemua ja rietastelua.

Sellaisen elämän ja työelämän kun itsekin jaksaisi. Finaaliin asti suoltaisi uutisia Helsingin Sanomien sivuille ja nettiavaruuteen, utelias pilke silmäkulmassa.

Iltaisin kiiruhtaisi kotiin muusan luo inspiroitumaan seuraavaa päivää varten.

Suomen valtiontalouskin tarvitsisi lisää oman elämänsä picassoja, pitkään töissä viihtyviä puurtajia.

Suomalaiset tottuivat 1990-luvun laman jälkeen kovaan talouskasvuun, keskimäärin 3,8 prosenttiin vuodessa. Jo ennen nykyistä taantumaa ennustettiin, että vauhti hiljenee pakostakin Suomen onnettoman ikärakenteen takia. Työvoima vähenee sellaista vauhtia, että vastaavaa kasvua on äärettömän vaikea saada aikaiseksi.

Tilannetta pahentaa se, että taantuman takia kauniit puheet työurien pidentämisestä ovat lentäneet romukoppaan. Eläkeputkea käytetään jälleen saneerauskeinona.

Kuten Martta Nieminen uutisoi HS:n taloussivuilla perjantaina, ilmapiiri työpaikoilla on muuttunut sellaiseksi, että eläkkeelle paetaan muutenkin heti, kun voidaan. Vanhuuseläkkeelle lähtöä olisi nykyisin mahdollista venyttää 68 vuoteen asti, mutta nyt paperit lähetetään eläkeyhtiöön heti 63-vuotiaana. Eläkeiän saavuttaneilla on painetta tehdä tilaa nuoremmille, arvioi jutussa haastateltu asiantuntija.

Kansantalouden kannalta tässä on paha ristiriita.

Suomen Pankin tutkija Helvi Kinnunen julkaisi vastikään hätkähdyttävän tutkimusraportin. Sen mukaan tämänhetkinen taantuma moukaroi Suomea niin ankarasti, että julkisen talouden epätasapainon korjaaminen vaatisi työssäoloajan pidentämistä noin neljällä vuodella.

Nykyinen keskimääräinen eläkkeellejäänti-ikä on 59,4 vuotta.

Siihen neljä vuotta lisää on hirmuinen tavoite, kun puhutaan keskimääräisistä luvuista.

Sitä tavoitetta ei saavuteta käskyttämällä, vaan menon suomalaisilla työpaikoilla on muututtava.

Lisää työn iloa, lisää kaikenikäisten työntekijöiden kunnioittamista. Picasson henkeä.