HS - Radio- ja TV-arvostelut - 19.9.2009 19.9.2009

Picasso luo taidettaan silmiemme edessä

Dokumentti ja elokuva. Eilen avautui Ateneumin taidemuseon poikkeuksellisen laaja näyttely Pablo Picasson (1881-1973) töitä. Yle kunnioittaa tapahtumaa taiteilijalle omistetulla teemaillalla, jossa nähdään sekä hänen työskentelyään taltioinut dokumentti että persoonansa innoittama komedia.

Rohkea ratkaisu on onnistunut, nyt ei leikitä näköispatsailla tai elävillä nukeilla sen enempää kuin Picasso itsekään.

Ainutkertaisessa dokumentissa Picasso - Arvoitus (Le mystère Picasso, Ranska 1956/75 min) seurataan viiva kerrallaan, miten tuotteliaan uransa aikana lukemattomia tekniikkoja hyödyntänyt mestari tuossa elämänvaiheessaan työskenteli.

Idea on yksinkertaisen nerokas. Välillä kuvausryhmän kanssa jonkun sanan vaihtava Picasso ahertaa ja kamerat seuraavat, toinen suoraan kankaan läpi sen toiselta puolelta, miten tarkasti ja nopeasti väsymättömän taiteilijan ajatus ja käsi kulkevat. Tabula rasa täyttyy, hahmot syntyvät ja vaihtavat yllättävästi muotoaan. Haltioitunut katsoja saattaa joutua jännittämään, etteivät uudet tasot ja ulottuvuudet vain "pilaisi" jo saavutettua haurasta magiaa.

Välillä on aika loppua kesken. Filmiä on viideksi minuutiksi, kohta väritykseen aikaa vain kaksi: ehtiikö mestari saada työn valmiiksi?

Näitä loputtoman luovuuden tuloksia ei kannata etsiä näyttelyistä tai kirjoista, sillä teokset tuhottiin kuvausten jälkeen. Palkitun dokumentin ohjasi Henri-Georges Clouzot (1907-77), joka oli juuri noussut elokuvamaailman puheenaiheeksi hienolla trillerillään Pirulliset (Les diaboliques, 1955).

Teemaillan toinen ohjaaja on ruotsalainen Tage Danielsson (1928-85), joka yhdessä yhteistyökumppaninsa Hans Alfredssonin (s. 1931) kanssa tuotti vuosikymmenten ajan laadukasta ja sisällyksekästä viihdettä radioon ja televisioon, näyttämöille ja valkokankaille.

Komedia Picasson seikkailut (Picassos äventyr, Ruotsi 1978/115 min) on tehty sellaisella kulttuurisesti sivistyneellä ilkikurisuudella, jota monet suuret taiteilijat ilmentävät. Elokuvan notkeista heittäytymisistä voisi ehkä löytää yhtymäkohtia Picassonkin rajoittamattomaan taiteelliseen liikkuvuuteen.

Kymmenen eri kielen sanoilla leikittelevä, silti lähinnä dialogittomaan komiikkaan luottava fantasia aikamatkailee taiteessa ja historiassa.

Oman sukupolvensa lapsuuden ja nuoruuden muistoja kunnioittavina monitoimitaiteilijoina Danielsson ja Alfredsson uskaltavat luottaa käsikirjoituksessaan vanhan ajan mykkäfilmien slapstick-komiikkaan ja vitsikkäisiin illuusioihin, tietysti asianmukaisen alleviivaavan musiikin tai tehosteäänien säestämänä.

Tosin yhtä lailla teoksesta lukee aikansa brittitelevision humoristien vaikutusta aina Monty Pythonia myöten.

Taiteilija Picassoa esittää nuori Gösta Ekman, joka on sittemmin antanut kasvonsa niin Jönssön-liigan kansankomedioille kuin komisario Martin Beckille.

Tunnin kohdalla kannattaa höristää korviaan: laulun teksti todellakin kertaa kalakukon reseptiä, ja suomeksi.

Sekä dokumentti että elokuva ansaitsevat. viisi tähteä.

ARTO PAJUKALLIO