HS - Kulttuuri 2.1.2003

Picasso sai Chemnitzin pauloihinsa

LEENA BECKER

Chemnitz. Chemnitzin taidemuseo alkaa täyttyä arkipäivänäkin heti aamusta, ja keskipäivällä museossa on jo tungosta. Väenpaljouden syynä on Saksan itäpuolen ensimmäinen kattava Picasso-näyttely Picasso et les femmes (Picasso ja naiset).

Siitä on tullut museon kaikkien aikojen menestyksellisin näyttely. Kahden kuukauden aikana yleisömäärä on noussut noin 60000:een.

"Kokemus on valtaisa", sanoo salissa kulkeva vanhempi naishenkilö, joka sanoo tulleensa näyttelyyn jo kolmatta kertaa.

DDR:n aikaan maassa tunnettiin virallisesti vain kaksi Pablo Picasson teosta: Rauhankyyhky, joka koristaa Berliner Ensemble -teatterin esirippua, ja taiteilijan saksalaisten hävittämän kaupungin muistoksi maalaama Guernica.

"DDR:ssä ihmisillä ei ollut mahdollisuutta tutustua klassiseen moderniin taiteeseen. Nyt on ollut pakko täyttää aukkoa", sanoo Saksan länsipuolelta museon johtajaksi tullut Ingrid Mössinger. Tämän perustelun avulla hän myös sai noin 60 museota ja yksityistä keräilijää lainaamaan taulujaan Chemnitziin.

Nyt Mössinger kerää kiitosta. Hän on "enkelimme", kirjoittaa eräs näyttelyyn ihastunut museon vieraskirjaan, toinen puhuu "parhaasta länsituontitavarastam me".

Eivätkä kiitosta anna vain itäsaksalaiset. Myös monet länsisaksalaiset ovat matkustaneet 600 kilometriä nähdäkseen näyttelyn. Länsisaksalaiset päivälehdet ihmettelevät ja kiittelevät sitä, että "pienehkö itäsaksalainen kaupunki saa aikaan sen, mistä muut vain unelmoivat, varsinkin nykyisen kireän talouskauden aikana".

Hanke on vaatinut tarmoa, loputtomasti työtä, runsaskätisiä sponsoreita ja onnea, Mössinger myöntää. "Mutta kun ensimmäiset museot ol ivat antaneet myönteisen vastauksen, kaikki lähti pyörimään kuin itsestään."

Kronologisesti kootussa näyttelyssä on 215 teosta, pääasiassa maalauksia ja grafiikkaa, jotka esittävät 35:tä eri naista. Joukossa on Picasson rakastettuj a, vaimoja, ystäviä ja muita läheisiä, kuten Dora Maar, Jacqueline Roque, Gertrude Stein ja Paloma Picasso.

Myös näyttelyn teemaa on kiitetty. Picassoa on käsitelty lukemattomin eri tavoin, mutta kukaan ei ole aiemmin huomannut tarttua tähän juuri Picasson kohda lla niin oleelliseen teemaan.

"Halusin tuoda esille naiset, ei suhdetta. Picasson naiset olivat itsetietoisia persoonallisuuksia, usein taiteilijoita", Mössinger sanoo. "Teoksista näky y, kuinka valtava vaikutus naisilla oli Picasson taiteeseen."

Samoin niistä näkyy Picasson lause: "Jos olisi vain yksi totuus, yhdestä aiheesta ei voisi maalata satoja tauluja."

Näyttelyyn kuuluu useita maalauksia muiden muassa Dora Maarista, jota Picasson sanotaan eniten vääristäneen. Valmistelujen yhteydessä pystyttiin selvittäm ään myös Picasson 1953 maalaaman Madame X:n henkilöllisyys. Taulu esittää Picasson keittäjän ystävätärtä Irène Regnaultia.

"Hän saapui näyttelyn avajaisiin kukkakimpun kera. Ja vierineistä vuosista huolimatta pystyi näkemään, kuinka osuvasti Picasso oli tuonut esille naisen pe rsoonallisuuden."

Pari vuotta sitten länsisaksalaisissa lehdissä valitettiin, ettei itäsaksalaisia kiinnosta moderni abstrakti taide. Myös Chemnitzin näyttelyssä moni myönt ää Picasson taiteen jäävän vieraaksi.

Mutta tämä ei ole pelkästään itäsaksalaisten mielipide. Vieraskirjasta löytyy sama myös selvällä suomen kielellä: "Mikä taiteilija se on, joka ei tiedä mi hin suu pannaan."

"Erilainen yhteiskunta muokkasi erilaisen taiteen", toteaa Mössinger. "Kyllä itäsaksalaiset ovat kiinnostuneita länsimaisesta taitees ta, mutta ihmisten, jotka eivät tunne kulutusyhteiskuntaa, on esimerkiksi vaikea ymmärtää Andy Warholin taidetta. Ja tietysti halutaan nähdä myös jotain, mitä tunnetaan."

Mössingerin mukaan Saksan uusien osavaltioiden ihmiset kuitenkin osallistuvat innostuneemmin eri taidetilaisuuksiin kuin kulttuurin ylitarjontaan tottunee t länsisaksalaiset.

Itäsaksalaisten, DDR:n kouluttamien taiteilijoiden on nykyään vaikea päästä kokoamaan näyttelyitä läntisen Saksan puolelle. Ennen Saksojen yhdistymistä as ia oli toisin.

Chemnitz on nyt kasvamassa hyvää vauhtia varteenotettavaksi taidekaupungiksi. Jo pari vuotta sitten se herätti huomiota Edvard Munch -näyttelyllä, joka oli mahdollisimman tarkka kopio kaupungissa sata vuotta aiemmin olleesta näyttelystä. Seuraavaksi kaupunkiin toivotaan Vincent van Goghin näyttelyä